On ollut kyllä harvinaisen raskas viikko. Itkua, kitinää, huonoja unia, itkua, kitinää ja mainitsinko jo itkua? Kova kuume, kolme puhkeamassa olevaa hammasta ja ilmeisen pa**a mutsi ovat olleet tällä viikolla lapselle kova pala. Ja mutsille kanssa. Joskus oikeasti mietin, jaksanko tehdä vielä toisen lapsen, vaikka sitä kovasti haluaisinkin. Taidan olla lisäksi aika p***a äiti, kuten lapsikin on tällä viikolla antanut ymmärtää. Olen nimittäin aika huono sietämään noita itkuja ja kitinöitä. Kuuntelen ne kyllä nöyrästi, mutta väsyn aika pian. Jo viikossa.
Olen muutaman kerran itkeskellyt, kun olen lukenut Trippin tarinaa, mietin, mistä nämä äidit ammentavat voimansa. Tämänkaltaisia juttuja lukiessaan sitä on sydämessään kiitollinen siitä miten asiat on, mutta pian taas jokin pikkujuttukin saattaa ärsyttää. Mutta niinhän se elämä menee. Kaikki suhteutuu omaan elämään, siihen mitä joka päivä elää. En aina jaksa itsekään syödä lautastani tyhjäksi, vaikka tiedän, että maailmassa on paljon nälkää näkeviä ihmisiä. Enkä aio sitä vaatia lapseltakaan. Tripp- poika on nyt enkelinä , enkä millään pysty kuvittelemaan, minkälaisia tunteita Trippin äiti käy nyt läpi. Jotain helvetillistä sen täytyy olla.
Hui kamala, kävin nopeasti vilkaisemassa sivustoa mutta en päässyt toista postausta pidemmälle, tuli niin paha olo, snif. Pitäs olla joo onnellinen terveistä ipanoista.
VastaaPoistaMut samaa oon mäkin kironnut, ja ne paha äiti-fiilikset. Turhaan me niitä oikeesti podetaan kun ollaan hyviä mutseja oikeesti.
Mulla on vaan niin rankka ollu toi pojan eka vuos kun se vaan itki, itki, itki ja itki. Tänäpäivänäkin heti kun ei mene kun herra haluaa, alkaa kitinä ja itku. Lelu kun ei mene niinkuin haluaa, se lentää kaaressa ja sisko parka joutuu kärsimään pahoistakin puremista, sinertävät laikut ihollansa. Mä vaan ihmettelen, mihin mä joudun ton pojan kanssa...
voimia Omppu! ja Outille kans!
VastaaPoistamenin lukemaan tuota Trippin tarinaa ja itken täällä silmät päästäni, aivan kamalan surullista ja sydäntäsärkevää :'(
VastaaPoistap**kaäiti-syndroomalle tarvittais kelan tautikoodiluokituksen (vaimikäsenton) mukainen korvauskoodi, jonka mukaan sais hemmotteluhoitoja, hoitojen ajaksi lapselle/lapsille hoitajan ja tarvittaessa mielenterveyshoitoa....no eiiii...vitsivitsi, mut joo vaivaa täälläkin vaikka nuorimmainen on jo 13v (ei tainnu lohduttaa)
VastaaPoistaVoimia Omppunen! ♥
VastaaPoista(Ja mikä ihana söpöläinen siellä kaivamassa pönttöä ♥)
Lapsen kanssa kotoilu, niin ihanaa kun se onkin niin onneksi sekin joskus päättyy ja saa muutakin ajateltavaa työelämästä, eikä aikaakaaan kun saattelet poikaasi kouluun :-)
VastaaPoistaNimim. Missä vaiheessa esikoinen kasvoi nyt jo 18v!
Voi tsemppiä sinne! Ei sitä aina jaksa, jos lohduttaa niin mulla menee hermo alle viikossa, kehtaanko sanoo että päivässä...
VastaaPoistaKamala tuo Trippin tarina. En voinut lukea...huhhuh. Saa olla kyllä kiitollinen siitä mitä itsellä on. Huuuh, vieläkin värisyttää selkärankaa!
Voih..en voinut minäkään kuin vilkaista tuota linkkiä. Itku oli päästä. Pitää olla kiitollinen omasta terveestä pienestä pojasta.
VastaaPoistaMutta juu..siitäkin huolimatta niitä p**kamutsipäiviä tulee. Meillä on myös kitinä ja kiukku menossa ja viime yönä on nukuttu muutama hassu tunti. Kyllä se vain vie mehut. Tsemppiä sinne!
Tsemppiä kitinöiden kestämiseen. Muista järjestää itsellesi myös kitinätöntä hemmotteluaikaa edes välillä, niin jaksaa paremmin. Äiditkään eivät ole mitään yli-ihmisiä. Mukavaa viikon jatkoa!
VastaaPoistaTsemppiä! Hermot on kireällä välillä täälläkin, eikä siihen kyllä viikkoa tarvita ;) mä en vielä uskaltanut linkin taakse katsoa...
VastaaPoistaVoih, niin on tutun kuuloista... Lapsi on niin ihana ja rakas, ja silti välillä ei vaan jaksaisi. Yhdyn täysin jostain lukemaani sanontaan "lapsi on maailman ihanin taakka".
VastaaPoistaTsemppiä, olen aivan samaa mieltä katjainkerin kanssa, p*ska äiti -syndroomaan pitäisi saada apua; hemmottelut jne toimii ja saa taas vähän paremmin jaksamaan.
Outi: Rispektit sulle, kokonainen vuosi itkua ja hammasten kiristystä kuulostaa aika ylitsepääsemättömältä. Toisaalta, onko vaihtoehtoja? ;) Meidän ipana on kans aloittanut tuon puremisen ja pään hakkaamisen lattiaan, mitä ihmettä sekin oikein on?
VastaaPoistaS: Tuo tarina on oikeasti niin sydäntäsärkevä, mun tekee pahaa jo ajatellakin.
KatjaInkeri: Joo, minkähänlaiset hakemukset niihin pitäis täyttää?
Kohta 1: Milloin p***amutsius on alkanut?
Kohta2: Onko P***amutsiuteen tulossa mahdollisesti muutoksia seuraavan 12 kuukauden aikana?
Kohta3: Olkaa hyvä ja liittäkää perheenjäsenten lausunnot p***amutsiuden kestosta ja laadusta.
Sirja: Kiitti :) Hellittääkö sun vauvakuume edes tällaisten kirjoitusten lukemisen ajaksi? ;)
Sabuska: Aika tosiaan rientää. Viime vuoden puolella olin jo aika varma että lähden nyt alkuvuodesta keikkahommiin, mutta niin vaan on mieli muuttunut kun tultiin tähän alkuvuoteen ;) Ehkä sit keväämmällä...
Sissi: Kehtaat sanoa :) Karmea tarina, kun ajattelenkin niitä tunteita joita Trippin äiti joutuu käymään läpi, toisaalta varmaan suurta helpotusta, sitten syyllisyyttä siitä, ikävää, surua... Aivan kamalaa.
Anttis: Tsemppiä sinnekin! Onko teilläkin hammasprojektit menossa? ;)
VastaaPoistamiolann: Kiitos :) Hemmottelu. Hmm.. Mitä se on? Täytyypä kokeilla joskus ;)Mukavaa viikkoa sinnekin!
Hanna: tsempit sinnekin!
Tinsku: Ja siitähän se syyllisyys vasta iskeekin, p***amutsi on koko ajan kireänä ja sitten laps tekee jotain niin suloista että sydän sulaa, p***amutsi kiroaa kun taas piti olla niin kireänä...
Omppu, no pah, ei todellakaan hellittäny! ;) Mä en huomannu vaaleanpunaisten lasieni takaa muuta kuin aivan mahdottoman suloisen pikku ihmisen, joka on varmasti maailman pehmoisin halittava, voi kun saisikin ottaa syliin!
VastaaPoista.....Mutta siis, tosielämään palatakseni, tuttuja juttuja. Ja tosta toisesta lapsesta, noi katos autuaallisesti unohtuu sitten (ainakin täällä!). Tytöt on jo kohta 4v ja yli 2, niin tuommosta samanlaista kitinää ja itkua niinkuin pienempänä (mihin en välttämättä tienny tarkkaa syytä, nyt tytöt selvittää semmoset jutut tasan tarkkaan :)), ei ole enää. Noi on kyllä päästäny mut niin helpolla, että mä ihmettelen edelleen, että koska niitten uhmaikien oli tarkoitus tulla?? :O (Katotaan vaan niin ens viikolla tuskailen just sitä ;P)
Toivottavasti tämä viikko menisi kivemmin! ♥
Ja saanko vielä kysyä ihan toista juttua.. Mä olen tässä illalla kyllästynyt katselemaan noita mun postattuihin kuviin ilmaantuvia reunuksia ja ihan niinkuin sulla ei olis niitä? Miiiiillä ne saa pois? En tajunnu, vaikka yritin mitä muokkauksia tehdä.. Mulla on varmaan vääränlainen pohja, plääh :/
VastaaPoistaPaljon voimia sinne <3
VastaaPoistaSirja: Noinhan se varmaan menee kuin kerroit. Sitä vähän tavallaan odotan, että laps oppisi paremmin ilmaisemaan itseään, jäisi sitten nämä ymmärtämätön p***amutsi raivarit vähemmälle ;) Tänään on ollut taas vähän valoa tunnelin päässä, kyllä se mun lapsonen taitaa palata pian takaisin entisellään :)
VastaaPoistaReunuksesta; Koita näin -> Ulkoasu -> Mallin suunnittelutyökalu -> Lisäasetukset -> Reunuksen väri -> oikealle tulee noita värivaihtoehtoja, vaihda väri valkoiseksi.
Kerro sit toimiko? :)
E: Kiitos :)
Se on kyllä musta aika ihanaa, kun nuo pienet kasvaa ja homma selkenee ja helpottuu kovasti :) Ehkä joku voi sit taas kokea ne uhmat raskaampana, mutta täällä hommat on ihan päinvastoin. Ihanaa kun ne ei enää edes yritä syödä tai tuhota kaikkea, tai edes välttämättä koske kiellettyihin juttuihin! (niinkun vaikka takanluukkuun tai läppäriin) :)
VastaaPoistaKiva jos tänään on ollut parempi päivä!
Kiitos avusta, kokeilinkin tota eilen, mutta ongelma on varmaan mun blogipohjassa. Pitää kokeilla vaihtaa se.
(niin ja mua kyllä hävetti kun rupesin tämmösiä turhanpäiväisyyksiä sulta kyselemään, pahoitteluni! :S Innostuin vähän liikaa kun huomasin, että sulla on ihanan reunattomia kuvia täällä x))
Sirja: Hö, miks ihmeessä sitä häpeilit? Kyllä mä mielellään autan jos vaan osaan :)
VastaaPoistaNooh, ajattelin (liian myöhään siis) ettei sitä hirveen rasittuneena raskaasta viikosta oikein jaksais vastailla kaikenmaailman turhiin kyselyihin :S Mutta nyt jätän sut rauhaan! :)
VastaaPoistaHammasprojektipa hyvinkin. Plus jonkinasteinen liikkumaan oppiminen. Pistää pienen ihmisen maailman melko sekaisin.
VastaaPoistaSirja: Höpsis! Blogi on mukavaa piristystä päivään ja auttelen kyllä jatkossakin jos tarvetta on. Vaikka nythän musta ei kyllä mitään apua ollutkaan ;)
VastaaPoistaAnttis: Näinhän se on :)