Ipana on ollut neljä päivää kovassa kuumeessa, yli 39 oli vielä eilen illalla, tänään sentään jo vähän helpottanut. Ilmeisesti syyllinen on reilu viikko sitten 1 v neuvolassa saatu MPR-rokote. Se ilmeisesti yleensä nostaa kuumeen vasta viikon päästä. No, paremmalla puolella jo ollaan. Tämä(kin) viikko sitten meni kotona nyhjöttäen, vaikka kerrankin olisi ollut suunnitelmia useammallekin päivälle ;)
Heheh, matto se vaan edelleen nököttää sohvan selkänojalla. Tuohan se vähän tuollaista kivaa hempeyttä tuohon olohuoneeseen.
Tykkään kyllä tällaisesta tasaisesta rauhallisesta elosta tässä kotosalla, mutta ehkä blogin pitämisen kannalta ei ihan paras "elämäntyyli". Olishan se hienoa kirjoittaa haastavasta työstä, innostavista harrastuksista, kymmenen lapsen kanssa arjen pyörittämisestä, ulkomaan matkoista, illanvietoista ystävien kanssa jne. Mutta noup, mun elämä on tällä hetkellä aika T-Y-L-S-Ä-Ä. Ja mä pidän siitä. Oikeesti.
Että eipä ollut tälläkään kertaa oikeastaan mitään kerrottavaa. Parempaan en nyt pysty. Ottakaa tai jättäkää.
8 Mukavaa viestiä:
Kiva postaus, eikä tylsä ollenkaan. Hieno tuo teidän sohva ja tykkään muutenkin noista väreistä sisustuksessa!
Elviira
Paranemisia pikkuiselle! Kaunis koti teillä.
Otan, kiitos. Tylsä elämä on kivaa.
Tylsyys se elämän raameissa pitää! ;D Välillä kun on oikein hektistä (mukulat ja silleen...), oikein toivoo sitä arjen tylsyyttä.
ei ollenkaan tylsää vaan ihanaahan tuo on! nauti täysillä (kuten varmasti teetkin) tuosta ajasta, kun se ei todellakaan kestä loputtomiin :). aika menee niin hirmusen nopeasti!
paranemisia pienelle!
Minäkin tykkään rauhallisesta elosta kotosalla. Blogisi on minusta ihana ja mielenkiintoinen!
Pikkuiselle pikaista paranemista!
Elviira: Kiitos sanoistasi :) Tykkään sohvasta, välillä tosin kaipaisi ehkä vähän vaaleampaa, vähän raikastusta. Mutta sitten muistan taas että ei ehkä lapsi-ja kissaperheessä se ykkösvaihtoehto, joten tällä mennään kyllä jatkossakin.
Katariina: Kiitos :) Tervetuloa lukemaan blogiani :)
Outi: Sitä saa mitä tilaa ;) Ja näin on.
Sissi: Tuo raamihomma olikin aika hauskasti sanottu, pitääpä muistaa tuo :)
S: Aika juoksee, näin on. Meinaa tulla jo välillä ihan suorituspaineita tästä nauttimisesta, kun tietää miten ohikiitävää tämä on ;) Kiitos!
Susanne: Voi kiitos sanoistasi :)
Minusta tällaiset postaukset ovat parhaita, sitä arkea pahimmillaan ja parhaimmillaan. Sitähän me kuitenkin enimmäkseen elellään. Ja kauniilla kuvilla höystettynä, mikäs sen mukavampaa :)
Lähetä kommentti