Sitä on tullut tässä taas mietiskeltyä tätä ihmisen elämää. Sitä miten joillekin se oman päämäärän saavuttaminen on niin tärkeää, keinoista ja vahingoista viis. Sitä kuvittelee, että elämässä on ne tietyt ihmiset joihin voi luottaa, mutta kuten tiedämme; elämä on. On se harmillista, että juuri silloin kun kaipaisi apua ja tukea, jätetään yksin. Luovutaan sellaisesta, mitä ei koskaan saa takaisin. Mutta se on se oma päämäärä. Mikä se sitten ikinä onkaan.
Kevättä täällä jo kaipailen. Väriä kaipaan myös, sitä tarjoilee nyt pienenä annoksena ensi alkuun tulppaanit ja muutama kiva kortti. Olen hieman väsynyt, ehkä vähän yksinäinenkin, taitaisi olla tarve jollekin vahvemmalle :)
harmillisen totta. se on kyllä erikoista että käy aika usein noin.. mutta kyllä se siitä!
VastaaPoistazemppiä!
Kuulostaapa ikävältä. Ihmiset on kovin itsekkäitä ja kyynisiä nykypäivänä, empaattisena ihmisenä en kässää sitä :(
VastaaPoistaHei onkos kuvissa olevat kuvat tauluja?
Akissfromthepast: Kiitti :)
VastaaPoistaOuti: Elämässä on paljon asioita joita mä en kässää ;) Vasemmalla on kortteja ja oikealla yks tollanen kortti kehyksissä, plus sit tuo maatuska kuva kehyksissä.
Kirjoittelet niin tutusta aiheesta. Se tunne kun ... elämä on. Voi että.
VastaaPoistaYksinäisyyttä olen minäkin koko viime syksyn potenut ikäkriisin seassa - onneksi ikäkriisi tuntuu helpottavan, yksinäisyys on vielä vähän työn alla :D
Ihanat tulppaanit ja muutenkin kauniit kuvaset - kaunista päivää sinne sinulle!
Mulla on tässä vähän samanlainen fiilis ollut jonkin aikaa.. Vaikeaakin vaikeampi vuosi takana ja kummasti sitä on ystäväpiiri harventunut. Ne ihmiset, jotka kuuntelevat ja elävät siinä vierellä on näköjään harvassa.
VastaaPoistaAurinkoisempia kevätpäiviä sinne :)
Sanoppa se.
VastaaPoistaPari vuotta sitten kuvittelin ja olin varma että tietyt ihmiset ovat siinä vierellä hyvässä ja vähän huonommassa.
Tuli se huono hetki ja minulle kävi hyvin selväksi kuka on oikea ystävä ja kuka ei.
Elämä on :/
Kuulostaa surulliselta (:
VastaaPoistaNyt sä taidat tarvita hiukan girlpoweria! Saisitko hoitajan pojalle? Lähdet tyttöporukassa joku ilta ulos, ihan kunnolla, vietätte hauskan illan ja saat vähän etäisyyttä kotona olemiseen. Hauskan illan jälkeen elämä maistuu kivemmalta, saat toivottavasti hiukan myös energiaa, unohdat ilkeät ihmiset ja jaksat odottaa kevättä!
Tsemppiä sulle:)
Onnellinen koti: Töissä ollessaan sitä ei oikeastaan paljoa edes kaipaa muuta "seuraa", mulla kun ainakin työ on sellainen, että paljon ollaan ihmisten kanssa. Nyt kun on kotona pojan kanssa, huomaakin ettei olekaan enää juuri ketään ympärillä... Sukulaiset tietty, mutta kun niiden kanssa tässä nyt vähän hankaluuksia onkin, pah ;)Mukavaa viikkoa sinulle sinne :)
VastaaPoistaNenna: Ystävien suhteen mä en oikeastaan voi syyttää kuin itseäni. Mulla oli nuorempana tosi paljon kavereita ja ystäviäkin, mutta sitten jotenkin kun vuorotyön aloitin, en oikein jaksanut enää pitää keneenkään yhteyttä. Nyt kun ystäviä kaipaisi, ei niitä enää olekaan. Näin "vanhempana" on aika vaikea luoda uusia ystävyyssuhteita, silloin nuorena se oli niin helppoa kun oli vielä kaikelle avoin. Aurinkoista kevättä sinnekin :)
Sanna: Elämä on.
Sari: Kyllä mä hoitajan saisin, ei se siitä kiinni ole. Kun ei vaan ole sitä tyttöporukkaa, jonka kanssa lähteä... Kivalta kuulostava idea kyllä! :)
Kukkuluuruu! Mulla on takana melkonen elämänmuutos ja ilokseni mä olen saanut huomata, että kaikki ne, joita olen pitänyt ystävinäni, todellakin sitä ovat! Mun ei ole tarvinnut selvitä yksin, not at all..
VastaaPoistaMutta. Yllättäen olen saanut todeta senkin tosiseikan, että kun ihmiset ei oikeen osaa sanoa mitään, niin osa sitten ei sano mitään. Musta se on surullista, että sitten "kadotaan" kokonaan, kun mennään jollain lailla lukkoon. Vaikka niin, kai sekin pitää ymmärtää. Mä vaan en itse osais toimia niin. Sanon sitten senkin, jos en oikein tiiä, jotta mitä sanoa. Ja kysyn miten voin auttaa.
Ei mulla muuta, oli vaan pakottava tarve ottaa kantaa. :)
Titta: Mä tiedän omasta kokemuksesta sen, että kun on itse kokenut jonkin tosi vaikean asian, ei sitä oikeesti edes odota muilta mitään sanottavaa siihen. Se olis niin tärkeetä että pysyttäis siinä vieressä, ihan vaikka ilman sanoja. Esimerkkinä ihan sekin, että mun työssä mä olen kohdannut paljon kuolevia ihmisiä ja kuolleen omaisia. ei sillon tarvita mitään sanoja, riittää kun on siinä vieressä. Nojoo, aika synkkä esimerkki, mutta tulipahan nyt sanottua ;)
VastaaPoista