Tänään se iski. Kolmenkympin kriisi. Enpä olisi uskonut että yhtenä aamuna kun herään on päällä kriisi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mun elämähän ei sinällään ole muuttunut tässä miksikään, mutta tänään mun mieleen on tullut paljon sellaisia ajatuksia, joita tietoisesti tai tiedostamatta olen piilotellut jonnekin mieleni syövereihin vuosien ajan. Muutenkin olen tässä pienen ajan sisällä saanut aivan uusia oivalluksia tästä elämästä, eikä lainkaan pienimpänä oivallus siitä, että ehkä mun olisi pian aika laittaa myös itseäni etusijalle. Minä olen oikeasti ihan hyvä ja tärkeä ihminen. Saas nähdä mitä tästä seuraa.
Jottei vallan syvälliseksi käydä; kuvissa mun uusia värkkäilyjuttuja. Clas Ohlssonin aakkosleimasimet, joilla olisi tarkoitus taiteilla jonkinlaista taulua jossain vaiheessa ipanan huoneeseen, sekä teippitarhan teippiä muuhun värkkäilyyn. Uusi virkkaustyökin olisi työn alla, mutta siihen iski yht'äkkinen inspiraatiokato. Mutta ei sillä kiire ole. Eihän tässä itseasiassa ole kiire yhtään mihinkään. Ensimmäistä kertaa koko aikuiselämässä.
kolmenkympin kriisi putkahtelee silloin tällöin tännekkin.. se on vaan upea kun sen saa heitettyä pois, ajattelemalla että kaikki vanhenee ja sille ei mahda mitään ja elää vaan :) ikä on numeroita. mutta silti se iskee ajoittain :D
VastaaPoistakoitetaan pärjäillä ja pidetään positiivista henkee yllä ni ei vanheta! :D
Kivoja juttuja, en tiennytkään että clas ohlsonilta saa kirjainleimasimia! Tsemppiä kriiseilyyn...itsensä rakastaminen on kyllä huipputärkeää :)
VastaaPoistaHieno oivallus!!! Toi pitäs kaikki oppia, pitämään ja hellimään ihteään!
VastaaPoistaMut sullahan on hienosti asiat kolmekymppiseksi ja alle. Mä tyhmä en tajunnut tehdä lapsia ajoissa niin joudun sit rollaattorilla mennä kersojen rippijuhliin. Ne varmaan häpee mua!!!
Mulla ei tullu kolmenkympin kriisiä, tuleeohan se voimalla nelikympin kriisinä. Ja seki on ihan näillä näppäimillä.
Tsemppiä kriisin kanssa.. Täällä toinen joka elää kriisiä tällä hetkellä hieman vähemmän, mutta ajoittain se vielä nostaa päätänsä. Käyhän katselemassa jos löydät mun blogista saman suuntaisia ajatuksia.
VastaaPoistaMä en uskalla edes ajatella koko numeroa vaikka parin kk päästä se tipahtaa. Mitä ei ajattele, sitä ei ole...? :)
VastaaPoistaSamoissa ajatuksissa mennään..oli kuin omasta suustani tuo sinun tekstin alkusi :)! Se on hyvä oivallus, että tietää olevansa myös tärkeä ja asettaa itsensäkkin välillä etusijalle. :)
VastaaPoistaYritän kovasti itse muistaa, että olen itse itseni paras ystävä. Kukaan toinen ei pidä huolta minusta jos en itse välitä itsestäni ja pidä huolta siitä että jaksan ja olen onnellinen. Aika vaikea muistaa, varsinkin kun sitä monesti odottaa muiden hellivän minua.
VastaaPoistaEi muuta kuule ku itseä hellimään, pienistä se koostuu. :)
Kolmenkympin kriisi: muistan sen vieläkin kuin eilisen. Sinä päivänä, kun täytin 30, se iski. Kirjaimellisesti. Muistan kuinka duunikaverit tuli onnittelee ja mä "huusin" niille mitä hyvää tässä on? Tässäkö se elämä oli? Ja kirjaimellisesti hakkasin päätäni kaapin kulmaan (Ei, en saanut mustelmia). Mutta voin lohduttaa sua: ei se ELÄMÄ todellakaan siinä ollut:) Sitä oli aikuinen ja ihania aikoja ja elämää vielä rutkasti edessäpäin!
VastaaPoistaMuista hemmotella myös itseäsi ja muutenkin pitää itsestäsi huolta, jotta jaksat pitää huolta myös perheestäsi <3
Akissfromthepast: Ei mulla oikeastaan se ikä edes taida olla se kynnyskysymys, ehkä ne on jotain muita juttuja, eli siinä mielessä ehkä vähän väärä nimitys tälle mun kriisille ;)
VastaaPoistaVeera: Clas Ohlssoniltahan saa vaikka mitä kivaa! :)
Outi: Kyllähän mulla on asiat tosi hienosti, ei siitä pääse mihinkään. Mut paljon on sellaisia juttuja menneessä, aina mun elämä ei tosiaan ole ollut sieltä ruusuisimmasta päästä. Niin moni asia vaikuttaa vielä nykyhetkeenkin. Mut hei, mä voin suositella sulle sit jotain trendikästä rollaattorimallia, ne kun kuuluu vähän näihin mun työkuvioihin ;)
Jenni S: Kävin muutaman postauksen lueskelemassa, pitää palata paremmalla aikaa. Muutamia tuttuja ajatuksia löytyi :)
Maanvaiva: Joo, kielletään koko totuus. Jos ei muilta niin ainakin itseltämme :)
Mustikka: Mulla vaan tuö käytännön toteutus vähän ontuu, se on vaikeaa kun aina yleensä on tottunut ensin ajattelemaan muita ja vasta viimeisenä itseään. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon.
Sissi: Kyllähän se niin menee, kyllähän se onnellisuus täytyisi omasta itsestä lähteä, ehkä sitä odottaakin toislta liikaa sen suhteen. Jos ei itse osaa rakastaa itseään, kuinka kukaan muukaan osaa?
Sari: Ehkä mä nimitin tätä kriisiä vähän väärin, ei se taida olla ikään sidonnainen. Tai tietysti sitä ajattelee, että mitä on ollut ja mitä tulee myöhemmin olemaan, mutta ei minua oikeastaan vanheneminen pelota. Ehkä siitä tulee tavallaan hyväkin olo, nuorena kaikki on jotenkin niin herkkää ja epävarmaa. Ainakin toivoisin että mut nähtäisiin jo aikuisena ja kunnioitettaisiin sen mukaan, kai nyt sentään oma perhe on jo jonkinlainen aikuisuuden merkki? Plaah, kun näen muita samanikäisiä, ajattelen että nuohan on jo ihan aikuisia ja vanhoja, mutta itsensä sitä vaan tuntee edelleen teinityttöseksi ;)