1. Mulla on se kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen taas tällä hetkellä aika suossa sen kanssa. Se vaikuttaa tosi paljon ihan yleiseen hyvinvointiin ja yleensä tiedän että arvot on taas pielessä kun alkaa masentaa ja olo on saamaton. Nostin taas vähän (kröhöm) omatoimisesti lääkkeen annostusta ja pikkaisen alkaisi nyt näyttää elämä valoisammalta.
2. Me ei tunnuta miehen kanssa pääsevän mitenkään yhteisymmärrykseen näiden "oman ajan" tai "yhteisen perhe-ajan" tai kotitöiden järkkäilyssä. Me ollaan oltu yhdessä 14 vuotta kohta ja vieläkin riidellään samoista tyhmistä pikku jutuista. Ja kaikki tämä on tietysti korostunut potenssiin kymmenen ipanan syntymän jälkeen. No, pääsääntöisesti meillä on kyllä ihan hyvä boogie, mutta nämä ärsyttävät pikkujutut vainoaa meitä... ;)
3. Mua ahdistaa kun en ole pystynyt pitkään aikaa siivoamaan kunnolla. Meillä on valehtelematta siivottu kunnolla viimeksi jouluksi.
4. Olen saanut muutaman uuden kaverin viime aikoina ja olen siitä todella iloinen. Jospa onnistuisin pitämään näistä kiinni.
5. En haluaisi enää tehdä mun alan töitä. Tai haluaisin jos pääsisin töihin johonkin oikeasti inhimilliseen paikkaan ja saisin käyttää niitä erikoistumisopinnoissa hankkimiani taitoja käytännössä.
6. Taidan olla aika juntti. Mutta ei se oikeastaan haittaa, elo junttina on melko leppoisaa.
7. Haluaisin olla oikein hyvä äiti. Sanotaanko näin että ipanan ylivilkkaus energisyys ei tällä hetkellä tuo minusta esille ihan niitä parhaita äitipiirteitä joita toivoin omaavani. Arki tuntuu välillä aika rankalle, mutta olen huomannut että sekin on vähän asennekysymys. Olen taas yrittänyt muuttaa asennettani parempaan suuntaan ja kas kummaa, ipanan käytöskin tuntuu vähän rauhoittuneen... Yksi asia johtaa toiseen..?
En kyllä nyt todellakaan jaksa linkittää 15 blogia tähän, mutta laitetaan nyt muutamalle:
Kiiltokuvia (aivan tuore tuttavuus, vaikuttaa kivalta blogilta! Käykää kurkkaamassa!)
Kiitokset Hannalle tästä ja hyvää yötä teille kaikille! :)
On ihan uskomatonta, kuinka paljon se oma fiilis vaikuttaa lapsiin. Ite ku oon hermostunut tai kiireinen, niin ihan varmasti lapset tekee just kaikki mahdolliset temput, mitä vaan osaavat :D
VastaaPoistaMeillä oli esikoinen varsinainen elohiiri pienenä. Todettiin sitten ADHD 3-vuotiaana. Nyt on 10-wee ja paaaaaaljon rauhallisempi. Kun katsoo aikaa taaksepäin, niin välillä miettii et onko sama lapsi kyseessä ollenkaan.
"elo junttina on melko leppoisaa" hahah, tää oli kiva ja nauratti, samaa mieltä :D Mäkin tunnen itseni aikalailla juntiksi ja asutaanki ihan junttilassa, mutta mikäs tuossa ;P Leppoisaa tosiaan!
VastaaPoistaKivoja tunnustuksia sulla ja kiitos tännepäin jakamisesta, katsotaan mitä uskaltaisin vielä ittestä sepostaa ;)
Kiitos, pitääpä miettiä faktoja tässä viikonlopun aikana. Ja kyllä se junttius ihmisen järjissään pitää! :D
VastaaPoistaAnnina: Tuo on ihan totta, meidän ipana tuntuu olevan aika hyvä vaistoamaan meidän fiiliksiä ja näyttää kyllä sitä enemmän temppuja mitä kireempänä on... Nyt äidin pienen asennekorjauksen jälkeen meillä on ollut taas muutamama päivä niin mukavaa että :) Miten teidän lapsella se ADHD ilmeni? Tai siis meinaan että kuinka riehakasta se meininki sitten oli..?
VastaaPoistaS: No ette te kyllä yhtään vaikuta junteilta... Mutta niin kuin santtoua, junttius on jees.
Sissi: Sulla riittää noita elämänviisauksia :) Vähän niinkuin se "Tylsyys se elämän raameissa pitää" kans ;) Mutta näinhän se on :)
No meillä se ilmeni niin että raivareita oli ja tavarat lenteli ja päätä hakattiin seinään ja sit juostiin ympäri kämppää ku sähikäinen...oli pikkumiehellä tosi vaikee hillitä itteään ja sitten kun ei osannut ilmaista itseään tarpeeksi puheella niin sitten otettiin se riehuminen avuks. Ja tää ei ollu mitään "oli vähän hankala päivä" vaan ihan ääriraja touhuu.
VastaaPoista