Jatkoaikaa tulppaaneille?

Nyt kyllä vaikuttaisi siltä, että jokin aika sitten Keittiön kevätsiivous - postaukseen saamani vinkki laittaa tulppaanimaljakkoon kuparikolikoita olisi osoittautumassa toimivaksi vinkiksi. Tämä on nyt tosin ensimmäinen kerta kun olen sitä kokeillut, joten aivan varma en voi olla. Voihan tietysti kyseessä olla myös tosi hyvälaatuinen erä tulppaaneja. Olen kuitenkin tänä keväänä ostanut paljon tulppaaneja ja melkein järjestään ne ovat olleet kolmantena tai viimeistään neljäntenä päivänä roskiskamaa, mutta tällä kertaa neljä kimppua tulppaaneja ovat säilyneet hyvänä jo kuudetta päivää, eikä varret ole lainkaan taipuneet, eikä kukinnot levinneet, kuten muille on käynyt jo parin päivän päästä... Hmm... tämähän on mielenkiintoista. 

Olen myös saanut käsityksen, että tulppaanit tulisi laittaa aivan pieneen vesimäärään, mutta näiden tulppaanien kääreessä kehoitetttiin upottamaan kukat n. 10 cm syvyiseen veteen, joten kokeilin sitäkin nyt. Mikähän nyt sitten on oikea ratkaisu... Huomaatteks miten mulla on aikaa täällä ajatella kaikenlaista syvällistä. :)

Ipanan kuulumisia taas. Niinhän siinä kävi kuten arvelinkin, että yhden kerran kun se hoksasi miten sieltä pinnasängystä tullaan itse pois... No, eilen illalla kannoin sen viitisen kertaa takaisin nukkumaan. Ja on muuten edelleen aika jänskä tunne, kun makuuhuoneen ovia aukeaa yhtäkkiä ja pikkuinen läpsyttää sieltä tuti suussa... Toisaalta myös jotenkin niin liikuttavaa, ettei oikein osaa harmistunutkaan olla. Ehkä nyt tosiaan olisi aika käydä tekemässä kaupat siitä uudesta sängystä. 

Toinen keskittyy. Tuossa sillä taitaa olla kädessä yksi mun vanha kännykkä. Puhelinleikit on nyt in. Puhelin laitetaan korvalle ja sit vastataan "akhoo". Puhelimeksi käy kyllä muutkin kuin puhelimet, kuten vaikka puhelimen laturi. Mun pieni puhelinpoika. 

Pikkulan piristys ja kauhunhetkiä kaupan päälle.

Nyt on kuulkaa ihan kauhea tilanne päällä, kun mulla on täällä kotona synttäreiden jäljiltä kukkia niin paljon, etten tiedä mihin laittaisin ne kaikki! Onneksi tällaiset vaikeat tilanteet ovat hyvin harvinaisia täällä meillä, joten yritän luovia tästä eteenpäin :). Pari kukkasta pääsi piristämään meidän pikkuvessaakin. Näin aina huomaa miten jollain ihan pikkujutulla voi olla tosi suuri vaikutus. 

Virkattu mattokin löysi vihdoin paikkansa. Tuo onkin oikeastaan ihan hyvä vessan mattona, kun sitä voi huoletta pestäkin. 

Alahyllyillä ei tietenkään voi säilyttää mitään. Tai voi jos haluaa keräillä ne 37 kertaa päivässä takaisin hyllyille. 

Ja loppuun sit tietysti vähän tätä todellisuutta kuvien takana. Tuossa se on vasta aloittamassa hommaansa.

Meinasin muuten eilen saada sydänhalvauksen. Ipana tuli nimittäin ihan itse ensimmäistä kertaa pinnasängystä päiväunilta (joita se ei nukkunut) alas. Säikähtäminen olisi ollut varmaan pienempi, jos se olisikin tullut rytinällä alas, mutta ehei, se tuli aivan hiirenhiljaa. Istuin tässä olohuoneessa läppärin kanssa ja mies nukkui päikkäreitä sohvalla. Yhtäkkiä vaan huomasin jonkin pienen hahmon makuuhuoneen oven raossa ja muka kuulin kikautustakin. (Mitä kyllä näin jälkikäteen epäilen)  Sitten ipana löi oven kiinni ja tepsutteli makuuhuoneessa suljetun oven takana. Ihan kuin jostain kauhuelokuvasta :P Säikähdin niin paljon, että purskahdin itkuun ja meinasi alkaa oksettaa, vaikken yleensä mitään hysteeristä tyyppiä olekaan. Se oli ihan epätodellinen tilanne, vaikka näin kirjoitettuna voi kuulostaa typerältä. Ja vielä aamupäivällä olin miehelle kertonut, kuinka näin edellisenä yönä unta että ipana oli pudonnut/tullut pinnasängystä alas. Tämän viikon hyytävät kauhunhetket koettu... ;) 

Kipu

Siitä on reilu vuosi nyt, kun mulle sattui se tapaturma. Vaikkei siinä nyt mistään hengenlähdöstä kysymys ollutkaan, on se jäänyt mun mieleen aika ikävänä muistona ipanan vauva-ajasta ja elämästä yleensä. Tuskin koskaan pystyn muistelemaan tuota vauvanhuuruista aikaa ilman että jossain taustalla tykyttää ajatus; "helvetillinen kipu" Kaikista pahinta siinä kaikessa oli se aika sairaalassa, kun kukaan ei oikeasti välitä. Leikkauksen jälkeisenä aamuna makaat siinä sängyssä hikisenä ja kalpeana kivusta, mutta "kyllähän sun aamupala pitäis syödä". Anelemisen jälkeen saat kipulääkettä ja ensimmäisen kerran oikein tiedät, mitä tarkoittaa helpotus. Sairaalakaavussa pylly paljaana talutetaan suihkusta takaisin sänkyyn kävelytelineen kanssa, huoneen ovi käytävälle apposen auki, nuori mieshoitajaopiskelija vierellä, siinä oikein yksi niistä elämän kohokohdista. Sen reissun jälkeen tunsin itseni niin nöyryytetyksi, kajotuksi, rikkinäiseksi. 

Fyysisenä muistona on enää 30 senttiä mahtavaa arpea ja puolikuntoinen polvi. Natisee, paukkuu, naksahtelee, rutisee ja välillä antaa helkkarinmoisia kipusähköiskuja, mutta kyllähän tuo tuossa mukana tulee. Ainiin ja yksi kappale itsestään silloin tällöin lukkiutuvia kyynärpäitä, jotain outoa sillekin tapahtui siinä kaatumisrytäkässä. Kuvassa polvi leikkauksen jälkeen, turvonneena ja epämuodostuneena. Varsinainen bikinikauden pelastus.  Aikamoinen pahkura tuo on vieläkin. Mutta kun vaihtaakaan ei voi.

Onko teille sattunut jotain samankaltaisia juttuja? Jäikö vaivaamaan, tavalla tai toisella?

Syntymäpäivätarjoamisia

Eilen me vietettiin täällä meillä "joukkosynttäreitä", kun mulla, mun miehellä ja mun äidillä on tässä kaikilla ihan lähiaikoina syntymäpäivät. Napsin muutamia kuvia tarjoamisista, äidin tekemä kakku tosin unohtui kuvata. 

Salami-juustosalaatti

Ohjeen salami-juustosalaattiin löydät Hellapoliisin sivulta. Huomasin, että tämä salaatti kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen syömistä, ehkä jopa edellisenä päivänä. Tuntuu vaativan vähän "tekeytymis"aikaa. 

Äidilläni on gluteeniton ruokavalio, hänelle tein salaatin muutoin samoin kuin muille, mutta keitin tuon Cappelini-pastan sijaan gluteenitonta pastaa. Äidilleni tein myös gluteenittomat lohileivät voileipäkakun sijaan, jota me muut söimme. 

Gluteenittomat lohileivät

Lohi-voileipäkakku

Voileipäkakun tein suurinpiirtein tämän Valion ohjeen mukaan. Tein kakun tosin isompana kuin tuossa ohjeessa ja jätin katkaravut pois päälliseltä. Tämä oli oikeastaan mun ensimmäinen tällainen "virallinen" voileipäkakku, joten siihen nähden ihan hyvää. Ehkä kostutusta olisi saanut olla enemmän, mutta sehän on aina vähän tuuripeliä muutenkin näiden kakkujen kanssa. Koristelu sitten oli vähintäänkin hmm... innovatiivinen. ;) Kylmäsavulohirullista piti tulla ruusun näköisiä. 

Äidin lohileivät olivat muuten lähes täysin samoista aineksista kuin voileipäkakku, leipä vain oli gluteenitonta leipää. 

Rocky road

Pieniksi herkkupaloiksi tein Rocky road karamelleja, sekä maitosuklaasta, että tummasta suklaasta. 

Rocky road

Pieniksi pilkottuja vaahtokarkkeja

suolapähkinöitä

rusinoita

sulatettua suklaata

Nam nam :) 

Hups, mokkapalat puuttuu vielä kerrostarjottimen alaosasta :) Tuo kerrostarjotin on kiva, aika harvoin vaan on tullut käytettyä, kun ei mahdu sitä säilyttämään kokonaisena, joten se pitää aina purkaa kaappia varten.  Ihan ikeasta on.

Huomenna meillä on edessä taas paluu arkeen, kun mies palaa lomalta töihin. Olen saanut itsekin vähän levätä tässä, kun mies on ollut enemmän kotona auttelemassa, joten eiköhän tästä ole taas mukava jatkaa arjen touhuja. Kesälomia odotellessa. Mukavaa  sunnuntai-päivää ja alkavaa viikkoa täällä vieraileville :) 

Jolla vs. Jatkopuu

Ipanan tuleva sänky on nyt rajautunut kahteen vaihtoehtoon. Aiemmassa sänkypostauksessahan tuumailin josko ipanan voisi siirtää suoraan "aikuisten" sänkyyn nukkumaan, mutta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä niin iso sänky taitaa olla vielä no... liian iso. Ja ennen kaikkea liian korkea. Siispä melko pikaisen lasten sänkyjen valikoiman kartoittamisen jälkeen aika pian jäljelle jäivät vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Molemmat ovat ns. jatkettavia sänkyjä, jotka kasvavat lapsen mukana. 

(kuva Vepsäläinen)

Sievän Jatkopuu sänky vaikuttaa oikein kivalle. Sitä en ole nähnyt luonnossa, koska esimerkiksi Jyväskylän Vepsäläisellä se on tilaustuote, josta ei ollut mallikappaletta. Muuramen Jollaan verrattuna Jatkopuu vaikuttaa suorastaan sirolta ja hintakaan ei ole ihan niin suolainen. Netistä tilattuna Jatkopuulle tulisi hintaa n. 300 euroa turvalaidan kanssa. Jollan hinta taas huitelee tuolla 450 euron tienoilla ilman mitään lisähärpäkkeitä. 

(kuva Vepsäläinen)

Jolla on kyllä periaatteessa kiva sänky, mutta ehkä juuri nyt vähän liian kallis. Lisäksi Jolla on mielestäni vähän turhan kolho ilman mitään noita lisähärpäkkeitäkään (joita kuvassa mm. lisälaidat, pehmusteet, sängynaluslaatikko) Tokihan mielellään kotiuttaisin tällaisen "klassikon", mutta mutta... Käytettynä olen yrittänyt etsiskellä tuloksetta keski-suomen alueelta, jotta nouto onnistuisi. Olisiko sinulla Jolla tai Jatkopuu lähdössä myyntiin kokovalkoisena ja hyväkuntoisena? 

Kokemuksia, hyviä ja huonoja, ottaisin mielellään kommenttiboksiin näistä molemmista! 

Pienen Linnun valokuvakilpailu

Minäkin osallistuin Pienen Linnun valokuvakilpailuun, käykää äänestämässä, jos kuvani miellyttää. Ihania pehmeitä kuvia siellä muillakin, käykää ihmeellä kurkkimassa. 

Osallistuin kisaan tällä siskoni kotoa ottamallani pehmeällä kuvalla. Kisassa mukana numerolla 1. 

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen! Palaillaan paremmilla aiheilla vähän myöhemmin, kaikenlaista lomapuuhaa ja synttärijärjestelyjä tässä nyt. Moikka!

Pentikin Mansikka-astiat

Voi kun minä tykkäisin niin kovasti jostain vitivalkoisesta astiastosta, jota olisi niin helppo sitten aina piristää jollain kivoilla serveteillä tai jollain muilla tilanteeseen sopivilla astioilla. Ihan kaikkein paras olisi valkoinen Teema-sarja ja siihen lisäksi ottaisin mieluusti mustaa Taika-sarjaa. Tiedetään, aika nähtyjä, mutta eipä ne varmaan suotta ole niin suureen suosioon noussut. No mikä sitten estää hankkimasta em. astioita? 

Nämä:

Mulla on aivan tolkuton määrä tuota Pentikin Mansikka-sarjaa ja tuntuisi aika vaivalloiselta ruveta niitä myymään... Huuto.netissäkin pitäisi melkeinpä yksitellen noita myydä ja siinä menisi kyllä ikä ja terveys, varsinkin sen postitusrumban kanssa. Kovinkaan suurena pakettina noita ei kukaan taida ostaa, on kuitenkin sen verran hintaa laitettava, että saa edes jotenkin omiaan pois... Aloin keräämään tuota sarjaa jo varmaan 7-8 vuotta sitten, mutta nyt se enää tunnu oikein omalta. Tykkäisin vähän modernimmasta. Ja sitäpaitsi noiden kanssa pitää aina miettiä koko muukin kattaus väreiltään sopivaksi. Tai voihan sit tietysti käyttää vaikka mustia Unikko-servettejä, kuten täällä ikivanhassa postauksessa ;) Mut en suosittele :)

Onhan meillä kuitenkin sitten kissankuppeina Taikaa, täytynee tyytyä niitä ihailemaan. 

Näillä mennään ja näillä katetaan meidän yhteissynttäritkin ensi viikonloppuna. Synttärilahjaksi taitaa olla tulossa yksi ihana astia, näytän sitten myöhemmin :) 

Aika hiljaista ollut täällä taas viime päivinä... Postaustoiveita, jotain, Anyone? 

Värin pilkahduksia

Jes! Tämä päivä vielä, ja sit miehellä meillä alkaa loma! Näin kotiäitinä on aika ihanaa, kun ei tarvitse miettiä vapaapäiviä tai lomia, vaan vähän miehen vapaiden mukaan mennään ja vuorotyöläisillä se "viikonloppu" voi olla vaikka keskellä viikkoa. Vaikka joskus on tavallaan vähän puuduttavaa kun kotona kaikki päivät menee aika saman kaavan mukaan, niin nautin kyllä ihan todella kun mun ei tarvitse miettiä työjuttuja lainkaan. Munhan oli tarkoitus aloittaa keikkatyöt vuoden alusta, mutta njääh... Mulla on paljon tärkeempi duuni täällä kotona. Tilin saldo ei kyllä ole mitään riemua herättävää katseltavaa, mutta pienemmälläkin tulee kyllä toimeen, kun tietää mikä olisi se toinen vaihtoehto... Sitäpaitsi, pienen pieni pojanmurunen ja kaksi vuorotyöläistä... Ei kovin houkutteleva ajatus.

Mun ihka ensimmäinen Krookus ikinä vasemmassa purkissa. Oikealla narsissi. En tiennyt että Narsissit on myrkyllisiä, mutta onneksi mua kommenttiboksissa asiasta valaistiin. Nyt nuo on kivasti tuolla purkeissa kissalta piilossa :) 

Ipana kävelee jo tosi hyvin. Mahtavaa seurata kun se tepsuttelee koko ajan edestakas, ihan vaan kävelemisen ilosta. Mun iso poika. Ulkonakin on käyty jo kävelemässä, se oli eilen niin itseensä tyytyväinen kun ylitettiin iso jäinen alue äiti toisesta kädestä ja mummo toisesta kädestä kiinni pitäen.  Kumpparitkin löytyi kaupasta, niillä tosin ei ole vielä kävelty. 

Kissakin on pikkuhiljaa sopeutunut siihen, että elämä ennen ipanaa ei taida palata. Tosi varovainen on edelleen, mutta välillä sitten ihan vahingossa kellahtaa nautiskelemaan elämästään. Kevättä sillä tosin tuntuu olevan rinnassa, vähän rasittavuuteen asti välillä, mutta kenelläpä ei ... :)

Ei muuta sit taas kun mukavaa sunnuntai-päivää ja leppoisaa alkavaa viikkoa! Meillä on vielä lomasuunnitelmat vähän auki, mutta eiks se ole just parasta lomassa. Heippa!

Makuuhuoneessa on vielä talvi

Moi vaan, julkaisin jo eilen postauksen tällä kuvalla, mutta se olikin niin tylsää liibalaabaa, että poistin sen. No, enpä voi luvata että tässäkään postauksessa jännitys tiivistyy kestämättömäksi, mutta tulinpahan ainakin toivottamaan viikonloput teille :)  Pikkuisen on väsynyt ja rasittunut olo ollut tällä viikolla, pieni hengähdystauko olisi ihan paikallaan. Eiköhän se tästä taas, näitä kausia tulee ja menee, mutta onneksi (?) ipana pitää huolen siitä että paikoilleen ei voi jäädä möllöttämään. 

Makkarista vähän kuvaa tässä, vielä talven jäljiltä. Ehdottomasti vaatii jotain keväistä raikastusta ylleen tuokin. Eiköhän tilanne parilla kivalla tyynyllä korjaannu. Ja jos oikein tässä kevään myötä villiksi heittääntyy, niin ehkä seinällekin voisi harkita jotain. Oon parissa blogissa nähnyt kivoja perhosia seinillä, mutta enpä tiedä jaksanko alkaa askartelemaan, ei ole nyt oikein energioita sellaiseen. 

No mutta, hyvät viikonloput sinne teillekin! Toivottavasti saadaan nauttia auringonpaisteesta ja sulavista hangista. 

Väriä kevääseen!

Aurinkoiset maanantai-terkut! Kiva aurinkoinen keli on, vaikka tuulenpuuskat on kyllä hurjia! Täällä me  ipanan kanssa aloitellaan uutta viikkoa kaksin, mies on taas 7 päivää töissä tällä viikolla... Useammalle päivälle on onneksi tiedossa ohjelmaa ja näillä keleillä on mukava olla ulkonakin! Ipanalta puuttuu vielä kumpparit, ne pitänee käydä tällä viikolla hakemassa.

Keväisiä värejä olen vähän laitellut kotiin, mutta sitä oikeanlaista keltaista en ole vieläkään löytänyt. Alemmassa kuvassa näkyvät tyynynpäälliset olivat halpa alelöytö ja ne on valmistettu jostain kierrätysmateriaalista. Varsinainen ekoteko siis, niiden ostaminen ;)

Eipä tässä taas kummempia, ei muuta kun mukavaa alkavaa viikkoa sulle kanssa :)

Ipanan vaatteet on mun aatteet

Aiemmin tuolla jo puhuin aikeesta tehdä pientä postausta ipanan vaatteista, joten tässäpä nyt tulee. Tästä taitaa tulla aika pitkä postaus, toivottavasti jaksatte lukea. 

Yleisesti ottaen meillä lapsen vaatteissa ihan ykköskriteeri on mukavuus. En pidä itsekään vaatteista jotka kinnaa ja puristaa tai tuntuu ikävältä ihoa vasten, joten aivan varmasti en sellaisia pue lapsellenikaan. Sen takia meillä vaatteet on väljiä, mukavia materiaaleiltaan ja pehmoisia. Nämä on tietty täysin makuasioita, mutta mun mielestä esim. farkut ei ole mitään lastenvaatteita, eikä me sellaisia omistetakkaan (lapsella siis) 

(kollaasin kaikki kuvat H&M)

Nämä vaatteet tilasin hennesiltä äskettäin (olis muuten postissa odottamassa). Lemppariväreiksi meillä on muodostunut tummansininen ja harmaa. Mustakin on kiva, mutta pienissä määrin. Pieniä piristysruiskeitakin tietty täytyy olla, joten kyllä meiltä vähän iloisemmankin värisiä vaatteita löytyy. Pääsääntöisesti kuitenkin mennään tälläisellä hillitymmällä linjalla. 

Hiljattain on siirrytty käyttämään paitoja bodyjen sijasta helpomman puettavuuden takia ja itseasiassa melkein kaikki ipanan bodyt kävikin yhtäkkiä pieneksi! Eli ilmeisesti jonkinlainen kasvupyrähdys on tapahtunut pienen ajan sisällä. Tähän asti suurin osa ipanan vaatteista on tullut kirpputorilta, joten nyt olen jonkin verran hyvällä omallatunnolla ostanut uusia vaatteita. Meille kelpaa vallan hyvin nämä halvemmat merkit, H&M, Lindex, Kappahl jne. Itseasiassa minä en juurikaan ole ipanalle aiemmin itse ostanut vaatteita, vaan kaikki ollaan saatu ns. lahjana mummojen kirpparilöytöjen kautta. (Itse muuten bongasin vähän aikaa sitten kirpparilta ihan jees Marimekon lastenpuseron, eikä hinta 8 euroa tuntunut lainkaan liian korkealta, sillä olihan paidan rinnuksissa jo valmiina yhden aterian verran ruokaakin...Siis oikeasti. Oikein kokkareita. En ostanut.  :P )

Välikausipuvuksi valikoin puvun Kappahlista, mukavan raikas ja kivan värinen ja ominaisuudetkin tuntuisi olevan kohdillaan. Mitäpä minä niistä tietäisin kun ei aiempaa kokemusta ole, mutta uskon mitä mainoksessa luvataan ;)

Ja nyt on valittu ensikengätkin, joita Millaiset kengät kävelemään opettelevalle? - postauksessa pähkäilin. Valinta osui tuttuun ja turvalliseen (aikuisten kengistä) Eccoon. Koon löytämiseksi piirsimme ipanan jalan pahville, josta leikkasimme sitten mallit kauppaan mukaan. Mallien mukaan olikin aika helppo "sovittaa" kenkää, joten kiitos Evelle tästä neuvosta :) 

Ensimmäiset testiaskeleet kengillä on otettu ja hyvin sujuu. Kenkä pysyy tosi hyvin jalassa ja nauhoilla kenkä on helppo kiristää tarpeeksi tiukalle. Ja mun mielestä nuo on aika styletkin :)

Kenkä on Eccon Mimic-mallia. Löytyy mm. tämän linkin takaa.

Loppuun tähän vielä keräsin vaatteita, jotka me mielellään meille kotiutettaisiin, erityisen ihastunut olen juuri nyt noihin erilaisiin haalareihin ns. onepieceihin. Kappahlin tähtihaalari ja Hennesin raitahaalari näyttää musta erityisen kivoilta. Eli nyt sukulaiset (ja miksei muutkin) huomio; jos fyrkkaa löytyy niin ettei tiedä mihin laittaisi, niin meille voi toimittaa seuraavat koossa 86. Kiitos. 

 (Kuvat Kappahl)
(Kuvat H&M, paitsi paita keskellä Lindex)

Huh. olipa siinä juttua kerrakseen, toivottavasti edes joku jaksoi lukea loppuun asti.

Kevätsiivoukset on nyt tehty (ja nyt voikin sitten jo aloittaa melkeinpä uudestaan alusta), vielä pitäisi roudata taas johonkin kirpparille noita kamoja... SPR tai Fida suuntana siis ensi viikolla. Mutta tänään huilataan, huh :)

Hyvät viikonloput!

Moi, ajattelin tulla teille huikkaamaan viikonlopun toivotukset :)  Mun olisi tarkoitus saattaa kevätsiivous loppuhuipennukseensa viikonlopun aikana, kun mieskin nyt sattuu olemaan vapaalla ja pystyy olemaan ipanan kanssa sen aikaa. Muhun on vaan iskenyt laiskuus... Ennen olin aina ihan into piukeana siivoamassa, nykyään ei enää huvittaisi sitten millään... Se on tuo "oma aika" niin arvokasta nykyään :)

Mukavat viikonloput teillekin! Ja tervetuloa uusille lukijoille! 

P.S Minnamari tuolla pari postausta takaperin vinkkasi, että laittamalla tulppaanimaljakkoon kuparikolikoita tulppaanien pitäisi pysyä hyvänä pitkään. Tätä täytyy kyllä kokeilla seuraavien tulppaanien kanssa! :)  (Ja jos joku on yhtä tyhmä kuin minä; kuparikolikoita on mm. 1,2 ja 5 sentin kolikot ;))

Ipanan uudet tuulet

Nyt voinee jo sanoa, että meidän ipana kävelee (ikää 1 v 2 kk). Noin puolet liikkumisesta tapahtuu täällä sisätiloissa kävellen ja puolet sitten vielä kontaten (silloin kun on kiire, esimerkiksi kun joku aukaisee tiskikoneen luukun). Tavaroita kantaessa "polvilla kävely" on in. Ipana ei nouse vielä suoraan lattialta seisomaan, vaan tarvitsee siihen vielä tukea. Sitäkin tosin on treenannut nyt parina päivänä kovasti. 

Kävely on vielä huojuvaista ja tasapaino aika huono. (Toivottavasti ei peri äitinsä tasapainoa, meidän ovenkarmit ei kyllä enää kestä jos kaksi ihmistä rymyyttää niihin itseään) Pahempia vahinkoja kävelyn suhteen ei ole sattunut, olisiko jotain tekemistä sen kanssa, että kävely lähti sujumaan vasta näin kypsemmällä iällä. Sitten on tullut se toinenkin uusi taito. Kiipeily. Ja tätä olikin sitten odotettu kylmän hien kanssa. Toistaiseksi kiipeily rajoittuu olohuoneen sohvaan ja nojatuoliin, mutta kyllä siinä äidillä vähän sydän ottaa välillä ylimääräisiä kieppejä, varsinkin kun se saa päähänsä kavuta noille käsinojille... 

Mulla on kuitenkin vähän sellainen periaate, että tekemällä oppii ja vahingosta viisastuu, joten aika vapaasti annan lapsen touhuta. Nojaa, kohtuudella. Nyt jotenkin ymmärrän myös sen, miksi niitä villejä pentuja ihania lapsukaisia ei aina viitsi olla kieltämässä ja komentamassa (ennen omaa lasta en ymmärtänyt) kun näkee millaista riemua lapsi kokee oppiessaan kaikkea uutta pelottavaa jännittävää. 

Meillä on kyllä niin mukavaa täällä päivisin, joka päivä ipana keksii jotain uutta. Joskus raivostuttavaa, joskus suloista, mutta uutta. Nyt oikeastaan ollaan päästy niistä vauva-ajan epävarmuuksista, kitinöistä ja rajoituksista ja voin ihan rehellisesti sanoa, että nyt ensimmäistä kertaa osaan ihan todella nauttia tästä kaikesta. Älkää nyt käsittäkö tätä tahallaan väärin. 

Niin ja joo. Arvaatteko mitä tapahtui?

Perintökalleudet

Aina näitä kaappeja siivotessa tulee vastaan sellaisia tavaroita, joilla ei oikeastaan mitään tee, mutta ei niitä henno myöskään hävittää. Mullakin taas tuolta keittiön kaapeista paljastui noita mummon vanhoja astioita, hopealusikoita jne. Ikinä niitä en ole käyttänyt ja vahvasti epäilen että koskaan tulen käyttämäänkään, mutta miten voisin mummovainaan hopeat laittaa kiertoon... Kyllä se vaan niin on, että jotkut asiat on ja pysyy, vaikka niin suuresti inhoankin kaikkea ylimääräistä tavaraa. Oiva Toikan olutlasit (!!??) kävi jo kirpparikorissa, mutta kiltisti ne sieltä taas poimin takaisin kaappiin, vaikka ei sitä kaappitilaa muutenkaan niin paljoa ole... 

Huh, ipanan huoneen kaapit olis kanssa taas käytävä läpi ja sieltä löytyykin sitten ne kaikki rakkaat pehmolelut omasta lapsuudesta, kirjeet yläasteajoilta, Isävainaan kultakello, valokuvia... Missä näitä oikein säilytetään? Ei näitä vaan voi hävittää.  Ainiin, unohdin mainita mummon Myrna-astiaston, senkin minä olen perinyt ;) Sen sain (luojan kiitos) siskon luo säilytykseen, heillä kun on aika paljon enemmän tuota säilytystilaa kuin meillä.  Mitä te teette kaikille näille "rakkaille" esineille? 

Keittiön kevätsiivous

Meillä on täällä ipanan kanssa päivisin pieni kevätsiivous käynnissä. Turhaa tavaraa (taas) kaapeista pois kiertoon ja muutenkin vähän talven tomuja pois. Vähän kerrallaan tämä onnistuu ipanan kanssa, yksi huone/päivä on aika hyvä tavoite.

Keltaista väriä tekee edelleen mieli. Ensi hätään kaivelin kaapista vanhan uunivuoan hedelmien säilytykseen :)

Tänä vuonna on surkeita tulppaaneja! Vai missä mikä kun ei pysy hengissä paria päivää pidempään?

Hups, vähän ylivalottunut kuva. Paras laittaa arskat päähän näitä kuvia katsellessa. Uuninluukkua ei vielä tässä vaiheessa oltu siivottu ja näkyypä siellä yksi apulainenkin itse. :)

Sitten voidaankin siirtyä siihen ipanan versioon kevätsiivouksesta... 

Huokaus, yhden paikan kun saa laitettua niin ei se varmasti siihen lopu... No, keittiö on nyt siivottu, tänään käymme ehkä kodinhoitohuoneen saloja tutkimaan. Adios!